Maailmankaikkeus on yhtä kuin sen pienin osa.

Tiedän että tämä on ihan harrikanteletta, mutta menköön. Seuraa pari kappaletta hienoja ja yleviä julistuksia. Jäin edellisen entryn jälkeen miettimään suuria asioita yhä suuremmassa mittakaavassa palatakseni taas kaikkein pienimpään osaseen.Tämän entryn tarkoituksena on osoittaa, että kristinusko on niin suosittu siksi, että se vajoaa tyhmän ihmisen tasolle. Mutta enemmän tässä nyt kuitenkin yritän alleviivata sitä, että ateismi on vielä typerämpi katsantokanta, koska siinä ei ole jäljellä enää mitään siitä suuresta viisaudesta, jota joskus ollaan tässä maailmassa nähty. Enkä nyt puhu pelkästään Jeesuksesta. Puhun nyt siis lähinnä kuolemasta. Julistan nyt ensimmäiseksi, että ihan yhtä järjetön kuin se ajatus että ihminen elää vain kerran ja menee sen jälkeen taivaaseen, on se ajatus, että kuoleman jälkeen ei ole mitään. Väitän, että jälleensyntyminen on ainoa rationaalinen, järkevä, looginen, matemaattinen ratkaisu, ja koska minä uskon matematiikkaan ja loogisiin seuraamuksiin, uskon myös jälleensyntymään. Siitä on ehkä kolmisen vuotta, kun ymmärsin sen. Kävelin syksyisellä lehtien peittämällä hiekkatiellä hautausmaan vieressä koiran kanssa. Ja yhtäkkiä minuun iskostui tieto maailman suurimmasta salaisuudesta. Ei uskomus, tieto. Minä en näistä uskonnoista ja uskomuksista välttämättä loppujen lopuksi niin paljoa perusta, mutta jokainen uskonto on jäänne tällaisista välähdyksistä, joissa totuus tuo itsensä ilmi, ja sen takia uskontoja tulisi kunnioittaa. Tiedän sen, että tietoisuus ei katoa. Koska maailmankaikkeus on kuin hologrammi (harrikanteletta tässä vaiheessa), ja kun hologrammi jaetaan lukemattomiksi pieniksi paloiksi, jokaisessa niissä näkyy se sama kuva, mikä alkuperäisessä hologrammissakin on. Näin olen minun tietoisuuteni on osa universaalia tietoisuutta, ja samalla minä olen universaali tietoisuus. Jos minun tietoisuuteni häviäisi, katoaisi jäljettömiin, niin silloin myös koko universaali tietoisuus katoaisi. Tämä liittyy nyt jollain tapaa äärettömän käsitteeseen matematiikassa, mutta en nyt juuri saa päähäni, että minkälaisella kaavalla saisin sen tuotua ilmi.... Mutta niin, minun tietoisuuteni katoaminen tarkoittaisi käytännössä sitä, että maailmaa ei ole olemassa, millään ei ole mitään tarkoitusta, tätä elämää ei olisi... Kuitenkin olemme täällä. Sillä on tarkoitus. Meillä on edelleen ulottuvillamme kaikki se informaatio, mitä esi-isämme ameebasta ja atomista olemassaolon ensi hetkistä lähtien ovat tietoisuuden kenttäämme keränneet. Ja tämä tieto on periytyvää. Vastasyntynyt koiranpentu näkee unta saalistuksesta vaikka se on sokea eikä sille ole muodostunut mitään kokemuksia ulkomaailmasta. Se liittyy myös jollain tapaa paikkoihin, eri paikoissa on erilainen energia, ja se energia leimaa meitä. Minun päässäni tällainen katsantokanta on varma. Näen uskonnoissa, elämänkatsomuksissa, ihmisissä miljoonia erilaisia variaatioita tästä samasta asiasta. Tämä on jotain, minkä minä tunnen sisälläni, minkä minä intuitioni kautta tiedän. Viime kädessä kaikki voidaan palauttaa tähän teoriaan. Elämä on kuolemista, elämistä, kuolemista. Kuolema seuraa aina elämää, elämä kuolemaa. Se on loputon sykli, ja sen näkee kaikkialla ympärillämme, jos vain osaa katsoa. Eivät kukat kuole syksyllä, niiden juuret elävät ja seuraavana kesänä samat kukat kasvavat takaisin, mutta niiden muoto vain on vähän erilainen. Omaksumamme muoto osin määrittelee meitä, mutta oleellista olisi silti löytää sisältään portti muunlaisten tietoisuuksien ymmärtämiseen. Ihmisillä ei ole mitään kuorta, joka estäisi heitä olemasta yhtä muidenkin elämänmuotojen kuin ihmisten kanssa. Kaikki on onneksi yhtä tärkeää. Minusta on ilahduttavaa, että eläimet eivät ole lainkaan yhtä vieraantuneita elämän perusasioista kuin ihmiset. Matematiikka haluaa nähdä asiat niin yksinkertaistettuina kuin ne vain voivat olla. Eläimet toimivat saman periaatteen mukaan. Niille rakkaus on vain rakkautta, puhdasta ja ehdotonta, ja nälkä on nälkää, ja vietti on vietti, ja hyvänolontunne on vain juuri sitä, ja siitä saa nauttia, tuli se sitten mistä lähteestä tahansa. Miksi pitäisi miettiä huomista, kun on vain tämä hetki?Oleellista on relata. Ottaa sellainen Jeesus-asenne. Nimenomaan hippijeesus. Oleellista on istahtaa puupölkyn päälle järven rannalla ja polttaa savuke samalla kun katsoo horisonttiin ja hymyilee hiljaa itsekseen.EDIT: Siis aivan. Maailmankaikkeus on ääretön, siis sellainen kahdeksikko käännettynä vaakatasoon. Emme voi jakaa sitä biljoonaan osaan ja sanoa että tämä yksi osa on arvoltaan vaikkapa 8,93. Jokainen biljoonasosa on yhtä lailla arvoltaan ääretön. Ja kun poksautamme tuon yhden äärettömän taivaan tuuliin, tulimme samalla poksauttaneeksi koko äärettömän käsitteen. Kai tämä nyt oli aukoton päätelmä? Korjatkaa jos olen väärässä. Toisaalta jos äärettömän jakaa äärettömällä... Vittu, en muista niitä kaavoja.