14-vuotias

Hei. Linkin Park on maailman kovin teinibändi.Hybrid Theory on muuten periaatteessa melko yhdentekevä, mutta biisit Place for my head ja Forgotten ovat niin jotain sellaista, että muistan miksi kuuntelin levyn aikoinaan puhki 14-vuotiaana. 14-vuotiaana oli muutenkin kivaa. Ihan hirveä angsti tosin oli, mutta ei se mitään kun oli niin kivaa. Sitä paitsi se oli erilainen angsti. Se oli sellainen "vittu te ootte kaikki ihan perseestä"-angsti. Ehkä alan taas teineilemään. Se on niin mukavaa ja leppoisaa, ja sitten voi ajatella että ei se mitään vaikkei olekaan mieselämää, kun sellaiseen touhuun on joka tapauksessa liian nuori. Hybrid Theory otetaankin ens kesänä mukaan kun mennään Pullan kanssa mökille ryyppäämään ja kiroillaan yöllä laiturilla ja syödään viinimarjoja ja harjoitellaan aikidoa nurmikolla. Siitä tulee muuten mustelmia. Kantsii ottaa aika monta olutta alle ennenku rupeaa siihen. Ja kun juhannuksena kenelläkään ei kuitenkaan ole mitään juhannusheilaa, niin mennään taas sekametelisopan ja apostolinkyydin kanssa autiolle saarelle ryyppäämään niissä alusvaatteissa. Tällä kertaa pliis joku neljäs tyyppi mukaan, en jaksa sitä kun ne kaks kiehnää keskenään teltassa kun ovat mukamas "vaan kavereita". Ja sekametelisopan kamera pistetään pannaan, koska kukaan ei enää halua nähdä niitä pikkuhousuvideoita. Sorry, guys. Miehet on ihan turhia verrattuna siihen miten kivaa tyttökavereiden kanssa on. Apostolinkyyti ja Moonzorro on kans tyttökavereita, huom. Ja juu. Tänä viikonloppuna ratsastamaan. Ja pyöräilemään. Ehkei ihan Astuvansalmelle kuitenkaan tällä kertaa, mutta kai sitä jonkinlaista luonnonpalvontaa voisi harrastaa. Fluffybunnya. No ei sentään.Se on jännä kun ihmiset puhuu usein että "en vois elää ilman musiikkia". Mietin sitä viime perjantaina 25 kilometrin päässä kotoa kun kävelymatkan päässä lepäsi pyhä paikka, jota en silloin tohtinut häiritä ihan vain senkin takia, että alkoi tulla pimeää. Kaunein ääni on hiljaisuus. Erämaan hiljaisuus. Se on lepoa. Se on vähän kuin irtaantuminen ruumiista, ajautuminen tuhansia vuosia vanhojen henkien matkaan metsien ylitse. En ollut kuullut sitä hiljaisuutta moneen kuukauteen, ja se täytti sydämen autuudella. Siihen kun sekoittuu satunnainen puunrungon narahdus ja tuulen humina oksistoissa, niin kaikki on täydellistä. Musiikki on enemmänkin sellaista sosiaalista, ihmisistä lähtöisin. Sen takia on kuuntelen kaikkea folkkia ja kelttimusaa, koska siitä kuuluu läpi se tunne mikä on jossain muualla kuin ihmisten keskuudessa. Voisin varmaan ihan hyvin periaatteessa elää ilman musiikkia. Ainahan sitä kuitenkin jotain noitarumpua rummutettaisiin ja vaivuttaisiin transsiin. Sama idea. Säheltäisin oman akustiseni kanssa ja haltioituisin pelkän kitaralla soitetun yksittäisen nuotin kauneudesta. Joku aina rummuttaisi puukauhalla pahvilaatikkoa ja toinen laulaisi niitä lauluja, mitä kuuli äidiltään lapsena. Mutta erämaiden hiljaisuus on vapautta maailman rasituksista. Joka paikka on nykyään niin täynnä erilaisia ääniä, että tuolla kaupungin melskeessä meinaa tulla kirjaimellisesti hulluksi. Pelkään niitä kovia ääniä edelleen. Mutta on se silti kieroa, että tämä Hybrid Theory on ainoa levy mitä olen pystynyt kuuntelemaan rantakallioilla auringonlaskua katsellessani ja saanut aivan mielettömät kiksit. Silloin kun olin 14-vuotias, kävin aina perjantaisin aikidoharkoissa ja sen jälkeen juoksin linnanraunioille makaamaan kallioille ja kuuntelemaan myrskytuulta. Joo. Tämä yhteiskunnan oravanpyörä ei taida olla oikein mua varten. Rikkaisiin naimisiin?